Ensimmäistä kertaa estradilla

Meillä on pojan kanssa ollut kevään ajan mukava harrastus: yhteinen jumppa. Syksyllä kävimme vielä muskarissa, mutta sitä ei enää ohjaajapulan vuoksi täällä pikkupaikkakunnassa järjestetty. Halusin jonkun harrastuksen, mutta kaikki tämän kunnan harrastukset tuntuvat olevan vasta neljävuotiaille. Huomasin, että naapurikunnan voimisteluseurassa on 2- ja 3-vuotiaille jumppa, johon voi tulla vanhemman kanssa. Olin varma, että emme mahdu sinne enää mukaan, mutta JIPPII, toisin kävi!

Niinpä olemme kevään aikana muun muassa leikkineet sirkuspellejä, tanssineet taaperoiden tahtiin, touhunneet pääsiäistipuina ja pomppineet touhuradalla. Eräällä kerralla kaikki (siis kaikki lapset) ottivat potkuautot, -mopot tai -traktorit mukaan ja niillä huristeltiin, mutkiteltiin ja taiteiltiin.

Muutamalla viimeisellä kerralla aloimme harjoittelemaan kevätnäytöstä varten. Musiikkina meillä oli Lauluyhtye Rajattoman kappale Ukko Nooan arkistossa ja merihenkisissä meiningeissä tanssittiin ja voimisteltiin. Esiintymisasuksi toivottiin jotain raitaista ja raikasta. Näillä mentiin: Villervallan hattu, Polarn O. Pyretin paita ja Name It -shortsit.

x

Poika nukahti autoon menomatkalla ja perillä olikin sitten itkua ja känkkäränkkää. Mietin jo, että siellä taitaa yksi äiti seikkailla yksikseen Ukko Nooan veneessä yleisön edessä. Kenraaliharjoitukseen poika raahautui vastahakoisesti, mutta kesken treenin hän tuntui hoksaavan, että pian saa tosiaan esiintyä. Kun hän näki mumman ja paapan tulevan katsomoon (oli siellä isä ja pikkusiskokin, mutta eivät ilmeisesti olleet niin tärkeitä), piti melkein pitää kiinni, ettei poika olisi rynnännyt mukaan jo ensimmäiseen esitykseen vetämään hip hop -tanssia koululaispoikien kanssa (ja itse asiassa hän vähän menikin).

Oma esitys meni meidän parivaljakosta pojalta loistavasti ja äidiltä kohtalaisesti. Sitten alkoikin kysely "milloin minä taas pääsen esiintymään, milloin on meidän esitys, saanko minä nyt taas mennä" -sarjatulituksella.

Mukavaa oli koko kevät, ja kiva oli siis loppuhuipennuskin. Syksyllä tytön olisi mahdollista mennä tähän ryhmään (hieman alaikäisenä) ja poika voisi siirtyä 3- ja 4-vuotiaiden ryhmään. Vai onkohan niin, että ensimmäiselle hoitosyksylle ei kannata ottaa mitään harrastuksia? Meillä ei kumpikaan ole ollut vielä koskaan hoidossa, joten mullistus on melkoinen.

x

Ihanan tavallinen ihana lauantai

Lauantait on kyllä päivistä ykkösiä! Ne vaan on, aivan parhaita. Lauantaisin voi tehdä mitä vaan. Kaupat, kahvilat ja kaikki sen semmoiset ovat auki ja päivän voi täyttää menolla ja meiningillä. Toisaalta lauantai on viikonloppua, aikaa, jolloin voi hyvin mielin vaan olla rauhassa kotosalla. Voi itse valita, lähteekö vai jääkö.

Jos taas on viikonloppureissussa, lauantai ei ole saapumispäivä eikä lähtemispäivä. Lauantai on olemispäivä.

Eilinen lauantai oli sekä että -päivä. Aamulla lähdimme koko perhe Vaasaan kaupungille (se siis on tässä lähellä) pariin pikkukauppaan ja yhteen isoon Prismaan. Aamulla mies oli tehnyt tomaattikastikkeen ja siitä riitti loistoruokaa koko päiväksi: lounaaksi oli spaghettia ja lihapullia tomaattikastikkeessa (tytön ehdoton lempiruoka) ja iltasella samaa kastiketta käytettiin pizzaan.

Poika oli todella ahkera apulainen ja teki puuhaillessaan uuden urapäätöksen. Sen lisäksi, että hänestä tulee isona palomies, Fröbelin Palikat -setä, maalivahti, joulupukki ja isi, hänestä tulee myös kokki. Hyvä valinta sekin, kiirettä taitaa pitää ehtiä tuota kaikkea.

Lauantaihin meillä kuuluu myös niin perinteinen asia kuin lauantaisauna. Onpas tavallista! Ihan ihanan tavallista kuitenkin. Tänä lauantaina lisäsimme lauantaisaunailuun uuden twistin, johon ainakin lapset ihastuivat: lauantaisaunan jälkeinen vakijäätelö. Kun olin itse lapsi, meillä syötiin aina jätskiä lauantai-iltaisin. Tänään (nyt kun olemme joutuneet jo toteamaan, että toista lasta ei pysty pitämään herkuista erossa yhtä pitkään kuin ensimmäistä) aloitimme lauantaijätskitavan myös tässä meidän pikku perheessämme. Idea sai välittömän suosion molemmissa pikkuisissa, ei kovin yllättävää. :)

Crocsit Lapsimessutarjouksessa

Täältä periferiastahan ei minnekään Lapsimessuille osallistuminen onnistu, mutta onneksi tarjouksia voi bongata myös verkossa. Eihän toki ole kiellettyä hypätä lentokoneeseen tai junaan ja matkata pääkaupunkiseudulle, mutta kun ensi viikonloppuna se reissu on kuitenkin edessä (Helsinki City Run, käääääk!), niin ei sitä ihan joka viikonloppu viitsi samaan suuntaan taivaltaa.

Tänä viikonloppuna on osteltu kenkiä. Eilen oli Prismassa asiakasomistajapäivät ja alennuksia lasten kengissä. Mukaan tarttuivat pojalle Vikingin lenkkarit.

Viime keväänä hankimme tässä vaiheessa pojalle kesää silmälläpitäen Eccon nahkaiset sandaalit. Ne jäivät käytännössä täysin käyttämättä, koska poika halusi aina mieluummin jalkaansa jostain kreetalaisesta turistiputiikista parilla eurolla ostetut Crocsien kaltaiset muoviläpyskät. En ole ollut mikään Crocs-fani vaan enemmänkin Crocs-kauhistelija (tosin noihin uusiin kumppareihin ihastuin heti), mutta nyt asiaan sopeuduttuani olen sitä mieltä, että ovathan ne lapsilla ihan kivat. Ja jos lapset kuitenkin haluavat vastaavanlaisia kenkiä käyttää, niin varmasti oikeat Crocsit ovat paremmat jalalle kuin euron kopiopopot.

Niinpä oli tartuttava tuumasta toimeen, kun tänään aamulla huomasin Eppusen kaapilla -blogissa vinkin Crocsien -25 % tarjouksesta. Siitä löytyy lisää tietoa täältä. Lapsimessutarjouksina alennetut tuotteet löytyvät täältä.

Meille tilaukseen lähtivät nämä kengät:

Pojalle Kids' Crocband 

Tytölle Kids' Classic

PS. Nyt vajaata viikkoa ennen elämäni ensimmäistä puolimaratonia (tai puolimaratonyritystä) orastava flunssa kolkuttelee ovella... Ei! Olen syönyt valkosipulia raakana, juonut hunaja-yrttitippa-sitruuna-juomaa ja napsinut lääkkeitäkin. Pidetään peukkuja, että tautikurjalainen ymmärtää häipyä ajoissa!

Wipeout Meidän koti

Meidän pojalla on uusi suosikkiohjelma: Wipeout Suomi. Jos joku ei tiedä ohjelman ideaa, niin siinä kisaajat "hyppivät, kaatuilevat ja roiskivat mutaa maailman suurimmalla Wipeout-esteradalla". Tätä ohjelmaa ei istuta tuijottamassa, vaan poika elää mukana: kaatuilee, kiipeilee ja hyppii. Se on ihan ok, sillä meillä saa sohvalla kiipeillä (ei hyppiä) ja sisälläkin juosta. Tai ainakin se olisi ok, jos ei pienempi yrittäisi tehdä kaikkea samaa perässä...

Oli muuten aivan pakko saada tuo Villervallan jumpsuit pojalle. Villervallan lappuhaalarit jäivät pieniksi ja jouduin myymään ne haikein mielin, siihen haikeuteen tämä haalari sopi hyvin lääkkeeksi. Poika tykkää siitä itsekin valtavasti, kutsuu sitä hauskaksi pellepuvuksi.

Lastenhuoneen tapetit ja hyllyjen päälliset

Tarkoitukseni on jossain vaiheessa laittaa enemmänkin kuvia lastenhuoneesta, mutta katsotaan nyt ensin seiniä ja kurkistetaan hyllyjen päälle.

Meillä ei lastenhuone arvatenkaan näytä erityisesti pojan tai tytön huoneelta. Kun valitsimme tapetteja, meillä oli 2-vuotias poika ja masuvauva, josta veikkailtiin tyttöä. Päädyimme (tai siis minä päädyin) sitten siihen, että seinien on oltava pohjaväriltään vaaleat, mutta lisänä on perusvärejä punaista ja sinistä.

Nyt huoneessa on yksi seinä valkoinen maalattu (ikkunaseinä) ja kolme tapettiseinää. Kahdella seinällä on sinisiä tähtiä vaalealla taustalla ja yhdellä seinällä on sinisiä ja punaisia raitoja vaalealla taustalla. Valinnan jälkeen jännitti, koska tuntui hurjalta, että yhteen huoneeseen tulee noinkin vahvoja värejä, kun muuten meillä on hyvin maanläheiset ja vaaleatkin värivalinnat. Mutta lastenhuone saa näyttää lastenhuoneelta.

Lopputulokseen olen ollut hyvin tyytyväinen. Poikakin tykkää tähtihuoneestaan (joka vähän on siis tytönkin).

Tykkään Mailegin tuotteista ja ostelisin niitä vaikka kuinka paljon (jos olisin miljonääri). Näiden pupujen paikka oli pitkään lastenhuoneen hyllyn päällä, mutta nykyään tyttö haluaa ne aina leikkeihinsä (kuva on siis lavastettu). Hyvä niin!

Kaapin päälläkin on Mailegia. Ihana Nooan arkki, jonka poika sai yksivuotislahjaksi kummisedältään.

Ei kai tämä ole pian totta?

Lapset ovat menneet toiseen huoneeseen ja on hetken hiljaista. Tytön ihanat, pitkät kiharat saavat kyytiä, kun sakset pojan kädessä viuhuvat. (Tilanne olisi kauhistus myös toisinpäin, mutta tänään näky oli tämä)

Ok, tytön kiharat eivät ole vielä kovinkaan pitkät ja sakset ovat muovihärpätykset jostain leikkilääkärilaukusta. Mutta tuli kuitenkin mieleen, että ei kai näin tule käymään, kun eikös kaikille niin käy? Jossain vaiheessa lapset keksivät leikkiä parturia/kampaajaa ja lopputulos nykytaiteellinen luomus. Kun me leikimme aikoinaan perhetuttujen tyttären kanssa kampaajaa, kaveri ehti katkoa minulta hiuksia, mutta kun oli minun vuoroni saksia, äidit ehtivät hätiin. Pakko myöntää, että edelleen vähän harmittaa. :)

 

Synttäririemuja ja yksi kiukkukohtaus

Viime viikonloppu oli täynnä synttärihulinoita. Lauantaina menimme juhlimaan ystäväni lapsen 2-vuotispäivää, ja sunnuntaina sankarina oli 3 vuotta täyttänyt ihana kummityttömme. Koska meidän lapset ovat kotihoidossa, olen aina extratyytyväinen, kun he pääsevät leikkimään muiden lasten kanssa ja etenkin, kun leikit sujuvat. Lauantain synttäreillä kolmikko (meidän lapset ja synttärineiti) leikkivät juoksuleikkiä (oho!), kävivät retkellä ja esittivät meille vielä Piiri pieni pyörii -laulunkin muutamaan kertaan. Suloista.

Sunnuntaina sitten asteltiin reippaasti kohti uusia juhlia. Sää oli aivan ihana, sunnuntaina oli kevään ensimmäinen päivä, jolloin tuoksui jo kesälle.

Kolmevuotissynttäreilläkin lapset viihtyivät. Mikäs sen parempaa kuin huone täynnä leluja, jotka eivät ole niitä omia, vanhoja ja tylsiä leluja. Oli myös supersuloista, kun kaikki lapset istuivat hiljaa ja keskittyneinä lattialla, kun perheen viisivuotias tyttö esitteli valokuvia. Ajatella, että sellainenkin tilanne on mahdollinen!

Selvisimme näistä synttäreistä yhdellä yksivuotiaan kiukkukohtauksella. Hän ei saanut itse pitää kädessään mukia, joka ei ollut nokkamuki. Ensin kiukkuitkettiin omalla tuolilla, sitten mentiin isin luo juoruamaan, miten typerä äiti oli (tai vakaasti ainakin uskon, että höpötyksen sisältö oli tämä). Ja kun isikään ei suostunut antamaan täyttä mukia tytön omaan käteen, hän käänsi selkänsä ja itki. Sitten pyllähti istumaan ja itki. Sittten meni makaamaan ja itki ja huusi. Sitten vielä venytti itsensä vähän pidemmäksi lattialla ja itki. Lopuksi taisivat pöydän antimet kiinnostaa niin paljon, että suostui istumaan taas rauhassa. Ja sai vielä tyhjän kupinkin itselleen.